Nyt se on ohi, ja kuten hoitohenkilökunta sanoi, Hei nyt sä oot yhtä kokemusta taas rikkaampi!
Eilinen tyhjennys meni ihan kivasti, vessassa melkein tunnin istuin ja vähän vielä sen jälkeenkin siellä ravasin, mutta hyvin toimi juomat. Aamulla kello soi kuudelta ja uus 2l satsi tyhjennys ainetta naamaan. Todella paljon oli tikkarista apua, aamulla tyhjään vatsaan ei meinannut enää juoma upota ja viimeinen 2dl meni kovalla työllä alas, 40 minuutissa sain sen satsin juotua. N. Puoli tuntia viimeisen tilkan jälkeen valtasinkin sitten vessan. Ja siellä sitten aika menikin reippaasti ohjelmia katsoessa.
Mieheni lähti kuskiksi mukaan, piti varautua, että kipulääkkeitä jouduttaisiin antamaan reippaasti. Sairaalaan menin ajoissa, piti vielä pari kertaa sielläkin vessassa istua. Sairaalaa oli juuri remontoitu ja selkeästi näitä toimenpiteitä varten oli tämä huone rakennettu. Hoitaja otti mut vastaan huoneeseen, jossa oli vessa. Siihen riisuin housut ja kävin vielä vikan kerran vessassa ennen tutkimusta. Sain jalkaani hienot housut ei tarvinnut ihan paljaana olla.
Seuraavaksi menin tutkimushuoneeseen, jossa kaksi hoitajaa ja lääkäri oli vastassa. Olin jo ekassa huoneessa hoitajalta esilääkitystä pyytänyt. Hän sitten sanoi, että lääkäri tekee siitä sitten kohta päätöksen. Ja kanyylista laitettaisiin kipulääkettä todella nopeasti. No lääkäri kyseli muutamia juttuja ja totesi, että aloitetaan toimenpide. En siis saanut mitään lääkettä, eivät edes sitä kanyylia laittaneet. Tajusin tämän vasta siinä vaiheessa, kun kivut iski päälle.
Ei muuta ku pöydälle makaamaan ja tutkimus aloitettiin. Toinen hoitaja siinä yritti tsempata mua hengittämään nenän kautta, mutta nenä meni jo tukkoon siinä vaiheessa kun lääkärin kanssa juttelin ja tajusin, että mitään lääkettä en saa, itkuhan siinä tuli. Pelotti niin paljon.
Tutkimus aloitettiin ja ei siinä pitkälle päästy, kun iski kivulias kohta. Hoitaja sanoi koko ajan, että kerro mihin sattuu, että voivat auttaa minua. No ilmeisesti tämä hoitaja ei ole tavannut ihmistä, joka kivuilta ei pysty puhumaan. Yksittäisiä sanoja sain sanottua, ”sattuu… kylkeen…”
Hoitaja sanoi lääkärille, että tämä vain itkee tässä, että varmaan nyt sattuu. Hyvin nöyryyttävä tilanne oli. Minuun sattui, luvattiin kipulääkettä, jota en edes sitten saanut kun sattui. No eipä noi kiputilanteet ole mikään vieras tilanne, siinä sitten purin hammasta ja puuskutin. Hoitaja myös paineli mahaa. Ja painoin myös itsekkin kun tuntui siltä. Toinen hoitajista tsemppas, että kohta ollaan perillä ja sitten helpottaa. Kyllä se sitten lopuksi helpottikin ja pystyin telkkarista jopa seuraamaan tutkimusta lopussa.
Paras uutinen oli se, että ei ollut endo mennyt suolesta läpi. Kyselin, et näkyykö kiinnikkeet jollain tavalla tässä tutkimuksessa, ei kuulemma näkyisi. Sain kehuja oli kuulemma suoli tyhjentynyt todella hyvin ja siellä oli puhdas pinta. Jee…
Tutkimuksen jälkeen palasin takaisin vessahuoneeseen pukemaan omat vaatteet päälle. Sen jälkeen palasin juttelemaan lääkärin kanssa ja sain siellä vielä pillimehunkin. Kyselivät vielä palautetta, en sitten siinä osannut mitään sanoa, nyt voisin jo antaa enempi palautetta. Silloin riitti vaan se, että pääsee sieltä pois nopeasti.
Ja siis tutkimuksen jälkeen tosiaan hoitaja ja lääkäri totesivat, että nyt oot yhtä kokemusta taas rikkaampi. Johon itse sanoin, että toivottavasti tää oli tällänen ”once in the life time” -kokemus. Eivät luvanneet sitä minulle, olen kuulemma vielä liian nuori.
💛 muurahainen 💛
Muurahaisen elämää 