Jospa päivittelisi kuulumisia tänne taas. Leikkauksesta on nyt kohta pari kuukautta. Ja pakko sanoa, että oli kyllä ihan paras päätös lähteä siihen!
Toipuminen on mennyt tosi hyvin, aluksi lenkkeilin paljon, kun ei muuta oikein saanut tehdä. Leikkauksesta aiheutuneita kipuja ei oo ollut. Täysin kivuttomaksi ei kuitenkaan toimenpide minua jättänyt. Edelleen vahvasti polttelee ovulaation aikaan, mutta se ei haittaa. Vain yhtenä päivänä kuukaudessa, eikä edes kauaa kestä. Edes särkylääkettä ei tartte! Viimeksi olin menossa nukkumaan, kun polttelu alkoi. Hetken mietin, et mitä hittoa tää on, kunnes tajusin, et hei mähän ovuloin vielä.
Elämää ilman menkkoja
No kohdunpoisto tietenkin vei myös menkat pois. Ja tää on ollut ihan todella suuri helpotus elämässäni! Ei tartte enää taistella niagaraa vastaan ja kärsiä kivuista! Pääkoppa ei ihan kyllä ajantasalla asian kanssa vielä ole. Vieläkin repussa siteet varuiks on kulkenut. Vasta eilen otin pois yhdestä työlaukusta. Empä mä enää niitä tarvii. Mut vähän väliä jostain siteitä vastaan tulee, kun niitä ennen piti varuiksi olla joka paikkaan pakattu mukaan, kun koskaan ei voinu tietää missä tulvii yli.
Leikkauksen jälkeenkin vuoti vain tosia vähän, muutaman päivän piti sidettä käyttää, kun tippa tai pari siihen tuli.
Näin jälkikäteen, ihan turhaan leikkausta jänskäsin, kaikki mennyt tosi hyvin ja elämä hymyilee! 💛
Nyt se on sitten ohi. Kohtu ja munajohtimet poistettiin. Leikkaava lääkäri olikin sairaustapauksen takia vaihtunut. Tosin tätä mulle ei sairaalassa muistettu kertoa, mutta kuulin toiselta potilaalta.
No sitten se tärkein, mitä sieltä oikein löytyi. Kohtu oli adenomyoottinen ja painoi kaksi kertaa normi kohdun verran. Lisäksi löytyi yksi pieni myooma. Virtsarakko oli tiukasti kiinni kohdussa. Aktiivista endoa ei näkynyt muualla. Lääkäri sanoi, että voi olla että noi lääkkeet on rauhoittaneet endoa, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.
Heräämössä ensimmäinen asia mitä muistan, oli se kun selitin hoitajalle, että näin hyvää unta. Harmi vaan että en enää muista mitä. Leikkauksen aikana mulla oli nenästä vuotanut verta ja sitä hoitaja korvasta ja kaulasta putsasi. Hän luuli että korvasta olisi vuotanut. Vasta osastolla huomasin että nenästä se veri oli tullut. Heräämöstä mut sitten siirrettiin osastolle, heti kun sinne saatiin tarpeeksi henkilökuntaa. Jouduin hetken aikaa odottelemaan. Mut mulle se nyt oli ihan sama missä sen sängyn kanssa makailen.
Osastolla oli ihana hoitaja vastassa ja kovasti autteli minua. Heti halusin vessaan, koska oli vessahätä ja itse pystyinkin sinne kävelemään. Kipuja en tuntenut ollenkaan. Mutta kävelyvauhti ei päätä huimannut. 😁 hoitaja sanoikin, että saan jatkossakin käydä yksin vessassa jos siltä tuntuu, kun noin hyvin pystyn jo liikkumaan.
Jossain vaiheessa iski hartiapistos, se oli kamala ja ei meinannut millään helpottaa. Tähän sain kylmäpakkauksen hartiaan ja muistin lukeneeni, että kannattaa yläkroppa pitää matalammalla kuin alakroppa, ni ilma poistuu suolistoa pitkin nopeammin. Jos olin pystyssä, röyhtäilin ihan hirveästi ja hartiapistos tuli aikalailla heti. Robottiavusteisessa leikkauksessa laitetaan normaalia enemmän ilmaa mahaan, jotta saadaan mahdollisimman hyvä näkyvyys. Ja sen poistuminen kestää sitten kauemmin, koska sitä ilmaa vaan on enempi ja kaikkea ei saada poistettua leikkaussalissa.
Ruoka ei maistunut kun vasta illalla monen tunnin päästä leikkauksesta. Ja ruokana oli Lihapullia ja pottumuussia, aivan ihana annos! Pelkäsin et jotain erikoisuuksia tarjoillaan, mutta ihan perinteistä kotiruokaa lämmitettiin. Kyllä maistui!
Muutenkin oli todella hyvät ruoat sairaalassa. Ja aivan ihana väli-/iltapala linjasto kaikkine erikoiskahvikoneineen! Kyllä tuli herkuteltua!
Vatsaa en saanut sairaalassa toimimaan, pegorionia otin sitten ennen kotiinlähtöä ja automatkalla olikin sitten pysähdyttävä vessaan. Kivut oli jotain aivan käsittämättömän kovat, mut helpotti kun vessaan pääsi.
Ennen kotiinlähtöä leikkaava lääkäri tuli vielä moikkaamaan ja kertomaan löydöksistä. Jäi tosi hyvä ja välittävä fiilis. Yökköjen kanssa kun juttelin, ni kuulemma harvemmin lääkäri enää sinne osastolle tulee käymään, oltiin vissiin sitten spessutapauksia naapuri potilaan kanssa, kun hän kävi juttusilla.
Jälkivuotoa ei tullut lähes ollenkaan. Eka pari päivää tippa vessanpönttöön ja nyt 3 päivää leikkauksesta ei enää mitään. Saas nähä alkaako vuoto vielä kuitenkin, sekin mahdollisuus vielä on. Viisi haava vatsassa nyt on ja hienosti nekin on alkanut parantua.
Mutta siis adenomyoosi sitten tällä hetkellä kropassa oli ja se myooma. Ne on nyt poistettu ja tässä opetellaan elämään ilman kohtua nyt sit. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin. 😊
Toivotaan, että tarinani näiden kipujen osalta päättyi tähän. Tosin munasarjat mulla vielä tallessa on, voihan se olla, että se endometrioosi villiintyy vielä muuallakin. Mut toistaiseksi kaikki hyvin, nautitaan siitä nyt. 💛
Ja siis helpottavaa oli, että syy kivuille ja runsaille menkoille löytyi, en ollut kuvitellut mitään ja sektiossa leikkaava lääkäri näki ihan oikein. 👍🏼
Nyt se on jo aika lähellä, meinaan huomen aamulla mut sitten leikataan.
Meiltä on leikkaavaan sairaalaan niin pitkä matka, että tälleen edeltävänä päivänä potilashotelliin tulin yöksi ja tästä sitten aamulla taksilla sairaalaan. Olen tässä just nukkumaan käymässä, mut aattelin hieman ennen leikkausta fiiliksiä kirjata ylös.
Aika levollisin mielin huomista kohti tässä mennään. Oma arki ollut niin kiireistä, ettei paljoa leikkausta oo kerennyt miettimään. Kivutkin kävi tossa pari päivää sitten vielä olemassa olostaan muistuttamassa mua. Juu ihan oikean päätöksen tein. Viime menkatkin oli niin ärsyttävät, että kiitos ihan valmis olen leikkaukseen.
Kannasta suunnitelmaa luin, alustavasti lähdetään poistamaan kohtu ja munajohtimet. Oli kirjannut sinne, että ei epäile syvää endoa mulla. Vaikka kivut mulla pääasiassa vihloo sinne peräsuoleen. Mutta näillä mennään. Paljon viisaampia ollaan huomenna, kun näkevät mitä siellä mahassa on vai onko mitään. Sekin ajatus tässä välillä on pyörinyt päässä, et jos ei sieltä löydykkään mitään. Tosin jos jo aiemmassa leikkauksessa siellä jotain endoon viittaavaa oli näkynyt ja kipuja on, ni kai siellä jotain pitäisi olla. No tiedä häntä, huomenna se sit selviää.
Potilashotelli oli todella hyvä kokemus. Aamulla saa nukkua vähän pidempään ja itseasiassa tässä on ollut ihanaa ihan omassa rauhassa olla ja rauhoittua huomiseen leikkaukseen.
Päivittelen sitten tänne jahka tolkuissani olen, että mitä sieltä löytyi ja mitä tehtiin.
Nyt sain tietää leikkauspäivän. Paljon järjestelyjä tiedossa ja saikkuun valmistautumista. Verikokeissa ja sydänfilmissä täytyy vielä ennen leikkausta käydä. Sairaalahotelli varata jne jne.
Vähän on jännittynyt fiilis tulevasta, mut eiköhän se siitä. Itse oon siitä vähän typerä, kun etsin etukäteen tietoja muiden kokemuksia leikkauksesta. Se ehkä lisää hieman jännitystä, kun kaikilla ei leikkaukset ole täysin onnistuneita ja sit sitä alkaa väkisinkin miettiä, et mitäs jos siinä jotain tapahtuu. Toisaalta eipä sille sitten mitään voi. Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä mitä täällä maanpäällä olen saanut olla.
Täytyy vielä vähän etsiskellä netistä tietoa miten palautua mahdollisimman nopeasti leikkauksesta normikuntoon? Kuitenkin liikaa rehkimättä, ettei mikää repeä. Seksitauko kyllä hirvittää aikalailla. 2kk on pitkä aika olla ilman ja varsinkin kun kesä tulee.. 😱 mut ehkä sitä siitäkin selviää 😊
Leikkaussuunnittelussa käyty. Jäi aivan mahtava fiilis. Tähän asti kun on saanut todistella itseään naistentautienpolilla. Niin nyt oli ihana sairauden tunteva lääkäri, hän ei yhtään vähätellyt oireitani, vaan aidosti kuunteli minua.
Radikaalista kohdunpoistoon
Naistentautienpolilla minua hoitanut lääkäri totesi viidennen lääkekokeilun päätteeksi, että ei muita vaihtoehtoja kohdallani ole kuin radikaali. Ja tähän itseäni olen nyt muutaman vuoden tsempannut. Leikkaava lääkäri ehdotti, että nyt aluksi vain lähdetään kuitenkin sillä ajatuksella, että kohtu poistetaan. Tietenkin jos siellä jotain hälyyttävää näkyy, niin toimitaan tilanteen mukaan. Itsestäni tämä oli hyvä ajatus sitten kuitenkin. Aluksi olin siis ajatellut, että kaikki vaan kerralla pois, ni jos sillä välttäisi leikkauskierteen johon valitettavan moni endoa sairastava joutuu.
Syy miksi lähdetään alustavasti vain kohdun poistolla liikenteeseen oli se, kun minulle noi lääkkeet on tuonut niin paljon haittavaikutuksia. Ni kokeillaan jättää munasarjat vielä paikoilleen, jotta ei tarvitsisi hormooneja alkaa ottamaan. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Ja tutkimuksen tehtyä lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on pinnallista endoa, että leikkauksessa sitten parhaiten näkee mikä on tilanne. Lääkärille sanoin, että luotan täysin, että hän tekee oikean ratkaisun siinä vaiheessa kun leikkauspöydällä olen ja hän näkee mikä siellä on tilanne. Hän se alan ammattilainen on ja hieman enemmän nähnyt endoa kuin minä.
Nyt on pitkästä aikaa jotenkin niin positiivinen ja luottavainen fiilis! Innolla odotan leikkausta, josko se sitten veisi kivut ja vuodot pois, jos ei ni ompahan yritetty 💛
Nyt se on ohi, ja kuten hoitohenkilökunta sanoi, Hei nyt sä oot yhtä kokemusta taas rikkaampi!
Eilinen tyhjennys meni ihan kivasti, vessassa melkein tunnin istuin ja vähän vielä sen jälkeenkin siellä ravasin, mutta hyvin toimi juomat. Aamulla kello soi kuudelta ja uus 2l satsi tyhjennys ainetta naamaan. Todella paljon oli tikkarista apua, aamulla tyhjään vatsaan ei meinannut enää juoma upota ja viimeinen 2dl meni kovalla työllä alas, 40 minuutissa sain sen satsin juotua. N. Puoli tuntia viimeisen tilkan jälkeen valtasinkin sitten vessan. Ja siellä sitten aika menikin reippaasti ohjelmia katsoessa.
Mieheni lähti kuskiksi mukaan, piti varautua, että kipulääkkeitä jouduttaisiin antamaan reippaasti. Sairaalaan menin ajoissa, piti vielä pari kertaa sielläkin vessassa istua. Sairaalaa oli juuri remontoitu ja selkeästi näitä toimenpiteitä varten oli tämä huone rakennettu. Hoitaja otti mut vastaan huoneeseen, jossa oli vessa. Siihen riisuin housut ja kävin vielä vikan kerran vessassa ennen tutkimusta. Sain jalkaani hienot housut ei tarvinnut ihan paljaana olla.
Seuraavaksi menin tutkimushuoneeseen, jossa kaksi hoitajaa ja lääkäri oli vastassa. Olin jo ekassa huoneessa hoitajalta esilääkitystä pyytänyt. Hän sitten sanoi, että lääkäri tekee siitä sitten kohta päätöksen. Ja kanyylista laitettaisiin kipulääkettä todella nopeasti. No lääkäri kyseli muutamia juttuja ja totesi, että aloitetaan toimenpide. En siis saanut mitään lääkettä, eivät edes sitä kanyylia laittaneet. Tajusin tämän vasta siinä vaiheessa, kun kivut iski päälle.
Ei muuta ku pöydälle makaamaan ja tutkimus aloitettiin. Toinen hoitaja siinä yritti tsempata mua hengittämään nenän kautta, mutta nenä meni jo tukkoon siinä vaiheessa kun lääkärin kanssa juttelin ja tajusin, että mitään lääkettä en saa, itkuhan siinä tuli. Pelotti niin paljon.
Tutkimus aloitettiin ja ei siinä pitkälle päästy, kun iski kivulias kohta. Hoitaja sanoi koko ajan, että kerro mihin sattuu, että voivat auttaa minua. No ilmeisesti tämä hoitaja ei ole tavannut ihmistä, joka kivuilta ei pysty puhumaan. Yksittäisiä sanoja sain sanottua, ”sattuu… kylkeen…”
Hoitaja sanoi lääkärille, että tämä vain itkee tässä, että varmaan nyt sattuu. Hyvin nöyryyttävä tilanne oli. Minuun sattui, luvattiin kipulääkettä, jota en edes sitten saanut kun sattui. No eipä noi kiputilanteet ole mikään vieras tilanne, siinä sitten purin hammasta ja puuskutin. Hoitaja myös paineli mahaa. Ja painoin myös itsekkin kun tuntui siltä. Toinen hoitajista tsemppas, että kohta ollaan perillä ja sitten helpottaa. Kyllä se sitten lopuksi helpottikin ja pystyin telkkarista jopa seuraamaan tutkimusta lopussa.
Paras uutinen oli se, että ei ollut endo mennyt suolesta läpi. Kyselin, et näkyykö kiinnikkeet jollain tavalla tässä tutkimuksessa, ei kuulemma näkyisi. Sain kehuja oli kuulemma suoli tyhjentynyt todella hyvin ja siellä oli puhdas pinta. Jee…
Tutkimuksen jälkeen palasin takaisin vessahuoneeseen pukemaan omat vaatteet päälle. Sen jälkeen palasin juttelemaan lääkärin kanssa ja sain siellä vielä pillimehunkin. Kyselivät vielä palautetta, en sitten siinä osannut mitään sanoa, nyt voisin jo antaa enempi palautetta. Silloin riitti vaan se, että pääsee sieltä pois nopeasti.
Ja siis tutkimuksen jälkeen tosiaan hoitaja ja lääkäri totesivat, että nyt oot yhtä kokemusta taas rikkaampi. Johon itse sanoin, että toivottavasti tää oli tällänen ”once in the life time” -kokemus. Eivät luvanneet sitä minulle, olen kuulemma vielä liian nuori.
Tällä viikolla olen tässä henkisesti alkanut valmistautua kolonoskopiaan. Mehuja ostettu, tyhjennys aineet haettu. Netistä kahlasin läjän vinkkejä tyhjennykseen ja itse toimenpiteeseen. Soitin jopa sairaalaankin, koska pari asiaa olo selvitettävä ennen kun sinne menen. Fiilis on aika epävarma, mut ei kai tässä muu auta ku yritettävä selvitä tilanteesta.
Puhelu sairaalaan
Alkuviikosta soitin sairaalaan ja kyselin toimenpiteestä. Esitin toiveen, että humautuksessa olisi tutkimus tehty. Tämä ei käynyt. Heillä on kuulemma tarpeeksi kipulääkettä mulle sinne. Lupasivat antaa jonkun esilääkkeen ennen tutkimusta. Jännittää vaan todella paljon, kun muutenkin mulla kipuja enempi peräsuolen puolella. No ei kai tässä murehtiminen auta, näillä mennään.
Tyhjennyspäivä
Tänään sitten alkoi tyhjennys. Yhden jälkeen en ole saanut syödä mitään ja juodakkin vain läpinäkyviä nesteitä. Onneksi tämä päivä on vapaata, ni olen vain maannut sängyssä ja katsellut sinkkuelämää. Innostuin katselemaan sitä pitkästä aikaa. Sillä saa hyvin ajatukset muualle kuin tulevaan tutkimukseen.
Tunnin päästä pitäisi nyt sitten juoda eka satsi colonsteriliä. Etukäteen olen lukenut, että se on aivan kauhean makuista ja tk:n hoitaja varoitteli, että saattaa myös oksennus lentää. Ainakin hänellä oli kokemusta siitä. 😔 No katsotaan miten käy.
Ja kuten epäilinkin, ei se ihan niin pahaa ollutkaan mitä netissä kirjoitellaan. 1,8 litraa meni kevyesti alas, viimeinen kaksi desiä piti jo vähän väkisin juoda. Tikkarista oli muuten tosi paljon apua. Jaoin siis 2l satsin 5dl annoksiin ja vedin ne vartin välein. Tikkarilla sit sitä jälkimakua hävitin ja toimi tosi hyvin. Huomenna aamulla sitten sama setti uudelleen.
Nyt vain jään odottelemaan, että aineet toimii ja sais pian unen päästä kiinni. Katsotaan sitten huomenna miten kamala kokemus se tutkimus minun kohdalla on.
Tietoisesti en päivittänyt blogia pieneen aikaan. Elättelin toiveita, poissa silmistä poissa mielestä. Tai ehkä poissa mielestä, poissa kokonaan…
No päivitetääs tilanne: Slinda oli ihan kiva kokeilu ja aluksi näytti, että toimii, mutta sitten ei kuitenkaan toiminutkaan. Eli se on nyt lopetettu.
Hoitava lääkärini olikin lopettanut työnsä ja minulle vaihtui uusi lääkäri, joka laittoi lähetteen leikkaukseen. Eli leikkausta tässä nyt sit kauhun sekaisin tuntein odotellaan. Mitä lähtee? Vai lähteekö mitään? Leikkaava lääkäri on ainakin kokenut endolääkäri, joten silleen luottavaisin mielin lähden matkaan. Mut entä jos sieltä ei löydykään mitään ja olen tuhlannut lääkärien aikaa vaan? 😔
Ja haluanko radikaalin, mitä jos vaihdevuosioireet vie haluni kokonaan ja kuivun rusinaksi? Sitä vaivaa oli jo Slindan kanssa. Ja se ei tuntunut kivalle.
Ens kuussa mulla olis sitten se kolonoskopia ja siitä pari päivää sen jälkeen leikkaavan lääkärin tapaaminen. Mitähän siellä keskustellaan? Yritin netistä jo etsiä tietoa, mutta ei sellaista löytynyt.
No ei auta kun eteenpäin mennä ja katsoa mitä tapahtuu. 💛
Vihdoin pääsin aloittamaan toivottavasti viimeisen lääkekokeilun. Visannen lopetuksen jälkeen kiertoni venyi melkein 50 päivään, eli tais jäädä yksi kierto välistä. Ei sinänsä haitannut, ei liiemmin ollut kipuja koko aikana, pärjäsin ilman särkylääkkeitä ja kauratyynyäkin!
Uusi kierto
Tänään on menossa kiertopäivistä neljäs päivä, normaalisti mulla olis kierto jo hyvin niukkaa tai loppumassa tänään, viimeistään huomenna. Tää kierto onkin sitten tuonut taas uusia kokemuksia. Todella älkää, mutta tätä se vaan todellisuudessa on. Käytän kuukuppia ja sidettä yhtäaikaa, koska kuppini vuotaa jo kolmessa tunnissa yli täyttäen siteen. Eilen istuin vessassa ja katselin kun vaan valuin verta pönttöön ja pohdin missä välissä otan kupin pois, kun verta vaan valui ja valui. Onneksi on viikonloppu ja teen kotona töitä, ni ei haittaa vähän väliä ravata vessassa. Elämäni toiset menkat olivat samanlaiset, silloin vaan perusside täyttyi tunnin välein yhden vuorokauden. Ei täs muuten mitään, mut ikävä tunne yöllä herätä siihen, et tyhjennyksen aika olis. No onneksi viime yönä tyhjennys väli venyi jo tunnilla, että 4h pärjäsi tällä combolla.
Kuukuppi
Muistaakseni käyttämäni kuukuppi on sitä pienempää kokoa. Valitsin sen aikanaan sillä perusteella, että sitä suositeltiin jos ei ole alakautta synnyttänyt. Nyt eilen meni hermo tähän kokoajan tyhjentämiseen, ni tilasin uuden kupin isompaa kokoa. Lunetten kuppi mulla aiemminkin on ollut käytössä, ihastuin silloin tarinaan firman kotimaisuudesta. Tilasin saman merkin kupin, olen ollut tyytyväinen tähän aiempaankin, ni miksi lähteä vaihtamaan merkkiä ja se on kotimainen tuote! 🇫🇮
Tilaukseni jälkeen aloinkin miettimään, että jos tämä Slinda viekin toivotusti menkat pois. No ompahan uusi kuppi kaapissa odottamassa. 😊
Ei kipuja
Se mikä on tosiaan outoa, kivut ovat toistaiseksi hävinneet vaikka en käyttänyt mitään lääkitystä kuukauteen. Kyllä siis sellaista inhottavaa poltetta ja painostavaa tunnetta on tuntunut. Mut muistan vaan kerran tässä kuukauden aikana todenneeni miehelleni, että voisin repiä ton paksusuolen tuolta pois. Siihen välillä tulee sellainen tosi ikävä tunne. Ei mitään hirveetä kipua, mut sellanen tunne, että olen hyvin tietoinen missä suoleni sijaitsee.
Nyt jää sit nähtäväksi miten tämä viides lääkekokeilu toimii, toivottavasti toimii. En haluaisi vielä leikkaukseen, kun ois täs vähän muutakin hommaa ja ei kerkeis nyt saikulla olemaan. 😊
Otsikostahan se tulikin jo ilmi, kävin kannassa lukemassa mitä lääkäri kirjas ylös. No oli kirjannut että ei uusia löydöksiä, vaikka sisätutkimuksessa näki kohdun suulla pesäkkeitä ja puheli itekseen jotain että kohdun suu olisi kuroutumassa pesäkkeiden johdosta umpeen. Tälläistä löytöä ei aiemmin ole ollut ja sit hän ei sanallakaan mainitse asiasta. Muutenkin teksti oli hyvin lyhyt sanainen…
En tie sit riittääkö tuo teksti, että ”Oireet ja anamnesi sopivat endometrioosiin.” Sitten oli vaan, että kokeillaan slindaa. Mut jos mahdollista tulevaa leikkausta miettii, ni eik se nyt olis tärkeää, että kaikki löydökset kirjataan? Vai tutkitaanko sit vielä uudelleen ennen ku siihen robottiavusteiseen leikkaukseen menee?
Nyt on lääkärissä käyty, jäi hyvä fiilis. Oli lääkärillä ääni kellossa muuttunut. Enää ei vähätellyt tai dissannut aiempia löytöjä, oli jopa ihan mukava käynti. 💛
No mutta siis asiaan, itse sairauden suhteen ei hyvältä näytä. Todettiin, että Visanne ei antanut vastetta, joten piti keksiä jotain muuta. Nyt hän oli muuttanut mieltään ja ajatteli sittenkin jos kokeillaan vielä Slinda nimistä lääkettä, jos se toimisi ja antaisi vastetta. Sehän on uusi lääke, joten ei voi tietää miten toimii.
Samalla lääkäri teki sisätutkimuksen ja pikkasen säikähdin, kun hän sanoi, että kohdun suullakin näyttää olevan endopesäkkeitä tai jotain. Sitten hämmästyneenä kysyi, et alkaako tää sun kohdun kaulu kuroutumaan umpeen? Makasin siinä pöydällä ja mietin vaan, että no sinähän sinne näät hiukan paremmin kuin minä. 😂 Nyt odotan mielenkiinnolla mitä hän kirjoittaa omakantaan. Tutkimuksen jälkeen hän nyt sanoi, että kyllä hän oireiden ja löydösten perusteella diagnosoi mulle nyt endon. Itse vielä elättelin toiveita et kivut johtuisi jostain muusta et ei tarttis näin vaikean sairauden kanssa taistella. Ei tässä siis muuten mitään, mut kun sopivaa hoitoa ei ole löytynyt, se turhauttaa. Ja parantuakaan ei tästä voi.
No tän kanssa on vaan opittava elämään ja kaik otetaan mitä vastaan tulee.
Jatko suunnitelma oli, että jos tämäkään lääke ei toimi, niin sitten on enää vaihtoehtona leikkaus. Aiemmin olin ihan valmis leikattavaksi, mutta nyt muuttuneen elämäntilanteen takia en tällä hetkellä haluaisi leikkaukseen. Niinkin tyhmältä kun se kuulostaa, mutta en kerkeis nyt olemaan saikulla. 🙈
Joten sormet ristiin ja peukut pystyyn, että Slinda toimisi minulla. Leikkauksesta puhuttaessa lääkäri mainitsi radikaalin leikkaustavan mulle sopivimmaksi. Ilmeisesti kun lääkkeet ei toimi. Siihen olen jo varautunut et pahimmillaan kaikki lähtee ja eipä sille mitään voi. Niin ne on sukulaisiltanikin leikelleet osia pois ja hyvin he pärjäävät. Ai niin pohdintaan jäi vielä, jos haluaisin peräsuolen tähystykseen. Vielä ei lähetettä laitettu, kun halusin pohtia asiaa. Mut nyt alan kallistua siihen, että voishan senkin puolen nyt tutkia, kun oon alkanut epäilee että se on kuroutumassa umpeen. En tie siis mut sellainen mutu-tuntuma mulle on tullut.
No mutta katsellaan mitä tapahtuu, näillä mennään nyt sit taas pari kuukautta eteenpäin ja sillä saan ainakin leikkausta siirrettyä mahdollisesti ens vuoteen. 👍🏼💛
Nauttikaa ihanasta kesästä, alkaa näkyä jo viitteitä, että kohta se on ohi.
Niinhän siinä kävi, että lääkäri käski lopettaa Visannen käytön, kun ei vastetta lääkkeelle tullut. Ei osannut lääkäri puhelimessa jatkoa minun hoidoilleni keksiä, vaan varattiin aika ja menen käymään vastaanotolla ja yritetään sitten keksiä miten minua hoidetaan. Ei kivalta kuulostanut, kun sanoi että ideat loppu. En tiedä sitten laittaako leikkausjonoon vai mitä tehdään. Ensimmäinen lääkärini olisi tk:n puolella laittanut jo kolmannen lääkekokeilun päätteeksi leikkausjonoon, no tämä polin lääkäri oli erimieltä…
Tosin leikkauskokemuksia kun olen lukenut, en tiedä haluanko edes leikkausjonoon. Haluan vain että tää sairaus häviää itsestään, sitä se ei kuitenkaan tee.
Huvittaa kun näinä hyvinä päivinä jaksan tänne kirjoitella ja silloin on ihan sellainen olo, että ei mulla mitään sairautta ole. Tarttis skarpata ja kipupäivinä kirjoittaa, koska mulla näköjään on tapana vähätellä jopa itselleni kipuja ja sitä tunnetta. Ja ne kivut unohtuu kun ei ole päällä. Toisaalta en halua valittaa, koska negatiivinen energia lisää negatiivisuutta.
En tie sit pitäiskö tehdä joku yhteenpano lääkkeistä ja oireista, ennen kun lääkärille taas menen? Sellainen minun endoni lappu. Toisaalta oli mulla viimeksikin sellainen Moonasta tulostettu historia, mut eipä se lääkäriä liiemmin kiinnostanut.
No mutta ens kerralla kirjoittelen sitten lääkärireissun jälkeen, et mitä hän tällä kertaa keksi minulle…
Loppuun vielä pari kysymystä joihin haluaisin joko tätä kautta tai vaikka instassa yksityisviestillä mielipiteitä. Instasta löytyy nimellä: muurahaisenelamaa
1. Jos en ole vielä joka päivä kipeä, kannattaako leikkausta siirtää niin pitkälle, että olen lähes joka päivä kipeä?
2. Mitä te ehdottaisitte hoitomuodoksi, kun neljää eri lääkettä on kokeiltu ja ei toimi tai toimii, mut sivuvaikutukset on liian suuret?
Aamu alkoi vatsakivuilla, kohdun kohdalle sattui taas pirusti. Lämpötyynyllä kipu helpotti tasan siksi aikaa kun se pysyi lämpimänä. Kaksi kertaa tyynyä lämmitin ja sitten oli pakko luovuttaa ja ottaa särkylääke. 😔
Mä niin vihaan lääkkeiden popsimista, mut ei tässä vaihtoehtoja ollut. Lapset tarvitsivat aamupalaa ja kotityöt odotti. Särkylääke vei kivut onneksi pois, mutta vessakäynnillä sitten sain todeta, ettei tämäkään lääke toimi minulla. Uusi kierto käynnistyi 😔
Onneksi on niin kaunis päivä, niin ei niin paljoa harmita. Kyllä se paskaolokin sieltä vielä tulee, mutta ei onneksi vielä. Nyt ottamaan tosta auringosta kaikki irti, kohta se taas taivaalta häviää. ☀️💛
Elän jänniä aikoja, edellispäivänä olis uuden kierron pitänyt normaalisti käynnistyä. Nyt ainakin siis toistaiseksi Visanne taitaa toimia kuten pitää, mutta samalla kokoajan jännittää. Hieman sellaista menkkamaista polttelua tuntuu kohdun kohdalla kuitenkin. Pahoin pelkään, että ei ne menkat pois jää vaikka sitä tällä lääkityksellä haetaan. Voi kumpa kuitenkin jäisi, niin sitten saisin hetkeksi hengähtää sairauteni takia.
Olen alkanut pohtimaan leikkausta, magneetissa kun ei löytynyt kuin kiinnikkeitä. Tarviiko niitä leikata pois? Tätä en lääkäriltä tajunnut kysyä. Hänen kanta oli, että kun aktiivisia pesäkkeitä ei löytynyt kokeillaan vielä Visannea. Ja kun sieltä niitä kiinnikkeitä suolen ja kohdun väliltä löytyi, voiko silti endo olla valloillaan siellä? Harmittaa, että kun se provera rauhoitti kipuni (eli lääke toimi), ni magneetti oli just sen lääkkeen jälkeen. Voi kunpa olisin päässyt magneettiin ennen kaikkia lääkekokeiluja, ni silloin olis nähty et mikä oikeasti tilanne siellä on.
No eipä noita auta murehtia, toivon vaan et toi Visanne nyt pitää kivut ja menkat poissa. Saisin ainakin hetken olla rauhassa. Onneksi tuolla ulkona on ollut niin kaunis keli, että tosiaan ajatukset ovat enimmäkseen jossain aivan muualla kuin sairaudessani. ☀️😊
Kp 24, ja jo toista päivää aivan voimaton olo. Meinasin jo pari päivää sitten tulla hehkuttamaan, että Visannet on toimineet tosi kivasti. Ei vaikuta mielialaan, enkä muitakaan kovin pahoja sivuvaikutuksia oo huomannut. Mitä nyt oviksen ja menkkojen aikaan lämpöjä nostaa. Ja kivut ei täysin poissa ole, mutta ilman särkylääkkeitä olen pärjännyt.
Nyt on menossa toinen antisosiaalinen päivä. Haluaisin vaan maata sängyssä peiton alla. En jaksaisi tehdä mitään, en meinannut jaksaa edes tätä tekstiä alkaa kirjoittaa. Hieman nippailee oikealta munasarjojen kohdalta… Haluaisin lähteä ulos leikkimään lapsen kanssa, mutta en vaan jaksa nousta ylös. Ihan paska olo!
Teinpä muuten viikonloppuna havainnon, että mahani ei sitten kestä ainakaan kuohuviiniä enää. Join yhden lasillisen ja siitä tuli huono olo, menin sänkyyn ja nukuin tunnin, yleensä en päikkäreitä pääse nukkumaan, mutta nyt onneksi oli mahdollisuus siihen. Lapset ei ollu kotona. Alkoholia en ole melkein kolmeen kuukauteen maistanut ollenkaan, joten aika vahvasti siitä vatsakipuiluni johtui. Eikä ollut eka kerta, viime syksynä muistaakseni myös tuli näitä kipukohtauksia, kun alkoholia join.
No ehkäpä on sitten oltava ilman, eipä se niin hyvää olekkaan…
Lääkärin kanssa tuossa keskustelin ja kehuin että pahoja sivuvaikutuksia ei Visannesta ole tullut, mutta ei tämä täysin toimikkaan, kun kierto lyheni ja kipuja tuntuu. Päätin vielä kuitenkin jatkaa lääkitystä ja antaa vielä mahdollisuuden jos alkais toimimaan. Meinaan sitten ei ole tietoa miten jatketaan hoitoa, jos tämä ei toimi. 😔
No mutta nyt yritän tsempata itseni sängystä ylös ja lapsen kanssa pihalle. Toivottavasti en näe ihmisiä, en jaksa jutella.
Muurahaisen elämää 