Jospa päivittelisi kuulumisia tänne taas. Leikkauksesta on nyt kohta pari kuukautta. Ja pakko sanoa, että oli kyllä ihan paras päätös lähteä siihen!
Toipuminen on mennyt tosi hyvin, aluksi lenkkeilin paljon, kun ei muuta oikein saanut tehdä. Leikkauksesta aiheutuneita kipuja ei oo ollut. Täysin kivuttomaksi ei kuitenkaan toimenpide minua jättänyt. Edelleen vahvasti polttelee ovulaation aikaan, mutta se ei haittaa. Vain yhtenä päivänä kuukaudessa, eikä edes kauaa kestä. Edes särkylääkettä ei tartte! Viimeksi olin menossa nukkumaan, kun polttelu alkoi. Hetken mietin, et mitä hittoa tää on, kunnes tajusin, et hei mähän ovuloin vielä.
Elämää ilman menkkoja
No kohdunpoisto tietenkin vei myös menkat pois. Ja tää on ollut ihan todella suuri helpotus elämässäni! Ei tartte enää taistella niagaraa vastaan ja kärsiä kivuista! Pääkoppa ei ihan kyllä ajantasalla asian kanssa vielä ole. Vieläkin repussa siteet varuiks on kulkenut. Vasta eilen otin pois yhdestä työlaukusta. Empä mä enää niitä tarvii. Mut vähän väliä jostain siteitä vastaan tulee, kun niitä ennen piti varuiksi olla joka paikkaan pakattu mukaan, kun koskaan ei voinu tietää missä tulvii yli.
Leikkauksen jälkeenkin vuoti vain tosia vähän, muutaman päivän piti sidettä käyttää, kun tippa tai pari siihen tuli.
Näin jälkikäteen, ihan turhaan leikkausta jänskäsin, kaikki mennyt tosi hyvin ja elämä hymyilee! 💛
Nyt se on sitten ohi. Kohtu ja munajohtimet poistettiin. Leikkaava lääkäri olikin sairaustapauksen takia vaihtunut. Tosin tätä mulle ei sairaalassa muistettu kertoa, mutta kuulin toiselta potilaalta.
No sitten se tärkein, mitä sieltä oikein löytyi. Kohtu oli adenomyoottinen ja painoi kaksi kertaa normi kohdun verran. Lisäksi löytyi yksi pieni myooma. Virtsarakko oli tiukasti kiinni kohdussa. Aktiivista endoa ei näkynyt muualla. Lääkäri sanoi, että voi olla että noi lääkkeet on rauhoittaneet endoa, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.
Heräämössä ensimmäinen asia mitä muistan, oli se kun selitin hoitajalle, että näin hyvää unta. Harmi vaan että en enää muista mitä. Leikkauksen aikana mulla oli nenästä vuotanut verta ja sitä hoitaja korvasta ja kaulasta putsasi. Hän luuli että korvasta olisi vuotanut. Vasta osastolla huomasin että nenästä se veri oli tullut. Heräämöstä mut sitten siirrettiin osastolle, heti kun sinne saatiin tarpeeksi henkilökuntaa. Jouduin hetken aikaa odottelemaan. Mut mulle se nyt oli ihan sama missä sen sängyn kanssa makailen.
Osastolla oli ihana hoitaja vastassa ja kovasti autteli minua. Heti halusin vessaan, koska oli vessahätä ja itse pystyinkin sinne kävelemään. Kipuja en tuntenut ollenkaan. Mutta kävelyvauhti ei päätä huimannut. 😁 hoitaja sanoikin, että saan jatkossakin käydä yksin vessassa jos siltä tuntuu, kun noin hyvin pystyn jo liikkumaan.
Jossain vaiheessa iski hartiapistos, se oli kamala ja ei meinannut millään helpottaa. Tähän sain kylmäpakkauksen hartiaan ja muistin lukeneeni, että kannattaa yläkroppa pitää matalammalla kuin alakroppa, ni ilma poistuu suolistoa pitkin nopeammin. Jos olin pystyssä, röyhtäilin ihan hirveästi ja hartiapistos tuli aikalailla heti. Robottiavusteisessa leikkauksessa laitetaan normaalia enemmän ilmaa mahaan, jotta saadaan mahdollisimman hyvä näkyvyys. Ja sen poistuminen kestää sitten kauemmin, koska sitä ilmaa vaan on enempi ja kaikkea ei saada poistettua leikkaussalissa.
Ruoka ei maistunut kun vasta illalla monen tunnin päästä leikkauksesta. Ja ruokana oli Lihapullia ja pottumuussia, aivan ihana annos! Pelkäsin et jotain erikoisuuksia tarjoillaan, mutta ihan perinteistä kotiruokaa lämmitettiin. Kyllä maistui!
Muutenkin oli todella hyvät ruoat sairaalassa. Ja aivan ihana väli-/iltapala linjasto kaikkine erikoiskahvikoneineen! Kyllä tuli herkuteltua!
Vatsaa en saanut sairaalassa toimimaan, pegorionia otin sitten ennen kotiinlähtöä ja automatkalla olikin sitten pysähdyttävä vessaan. Kivut oli jotain aivan käsittämättömän kovat, mut helpotti kun vessaan pääsi.
Ennen kotiinlähtöä leikkaava lääkäri tuli vielä moikkaamaan ja kertomaan löydöksistä. Jäi tosi hyvä ja välittävä fiilis. Yökköjen kanssa kun juttelin, ni kuulemma harvemmin lääkäri enää sinne osastolle tulee käymään, oltiin vissiin sitten spessutapauksia naapuri potilaan kanssa, kun hän kävi juttusilla.
Jälkivuotoa ei tullut lähes ollenkaan. Eka pari päivää tippa vessanpönttöön ja nyt 3 päivää leikkauksesta ei enää mitään. Saas nähä alkaako vuoto vielä kuitenkin, sekin mahdollisuus vielä on. Viisi haava vatsassa nyt on ja hienosti nekin on alkanut parantua.
Mutta siis adenomyoosi sitten tällä hetkellä kropassa oli ja se myooma. Ne on nyt poistettu ja tässä opetellaan elämään ilman kohtua nyt sit. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin. 😊
Toivotaan, että tarinani näiden kipujen osalta päättyi tähän. Tosin munasarjat mulla vielä tallessa on, voihan se olla, että se endometrioosi villiintyy vielä muuallakin. Mut toistaiseksi kaikki hyvin, nautitaan siitä nyt. 💛
Ja siis helpottavaa oli, että syy kivuille ja runsaille menkoille löytyi, en ollut kuvitellut mitään ja sektiossa leikkaava lääkäri näki ihan oikein. 👍🏼
Muurahaisen elämää 