Jospa päivittelisi kuulumisia tänne taas. Leikkauksesta on nyt kohta pari kuukautta. Ja pakko sanoa, että oli kyllä ihan paras päätös lähteä siihen!
Toipuminen on mennyt tosi hyvin, aluksi lenkkeilin paljon, kun ei muuta oikein saanut tehdä. Leikkauksesta aiheutuneita kipuja ei oo ollut. Täysin kivuttomaksi ei kuitenkaan toimenpide minua jättänyt. Edelleen vahvasti polttelee ovulaation aikaan, mutta se ei haittaa. Vain yhtenä päivänä kuukaudessa, eikä edes kauaa kestä. Edes särkylääkettä ei tartte! Viimeksi olin menossa nukkumaan, kun polttelu alkoi. Hetken mietin, et mitä hittoa tää on, kunnes tajusin, et hei mähän ovuloin vielä.
Elämää ilman menkkoja
No kohdunpoisto tietenkin vei myös menkat pois. Ja tää on ollut ihan todella suuri helpotus elämässäni! Ei tartte enää taistella niagaraa vastaan ja kärsiä kivuista! Pääkoppa ei ihan kyllä ajantasalla asian kanssa vielä ole. Vieläkin repussa siteet varuiks on kulkenut. Vasta eilen otin pois yhdestä työlaukusta. Empä mä enää niitä tarvii. Mut vähän väliä jostain siteitä vastaan tulee, kun niitä ennen piti varuiksi olla joka paikkaan pakattu mukaan, kun koskaan ei voinu tietää missä tulvii yli.
Leikkauksen jälkeenkin vuoti vain tosia vähän, muutaman päivän piti sidettä käyttää, kun tippa tai pari siihen tuli.
Näin jälkikäteen, ihan turhaan leikkausta jänskäsin, kaikki mennyt tosi hyvin ja elämä hymyilee! 💛
Nyt se on jo aika lähellä, meinaan huomen aamulla mut sitten leikataan.
Meiltä on leikkaavaan sairaalaan niin pitkä matka, että tälleen edeltävänä päivänä potilashotelliin tulin yöksi ja tästä sitten aamulla taksilla sairaalaan. Olen tässä just nukkumaan käymässä, mut aattelin hieman ennen leikkausta fiiliksiä kirjata ylös.
Aika levollisin mielin huomista kohti tässä mennään. Oma arki ollut niin kiireistä, ettei paljoa leikkausta oo kerennyt miettimään. Kivutkin kävi tossa pari päivää sitten vielä olemassa olostaan muistuttamassa mua. Juu ihan oikean päätöksen tein. Viime menkatkin oli niin ärsyttävät, että kiitos ihan valmis olen leikkaukseen.
Kannasta suunnitelmaa luin, alustavasti lähdetään poistamaan kohtu ja munajohtimet. Oli kirjannut sinne, että ei epäile syvää endoa mulla. Vaikka kivut mulla pääasiassa vihloo sinne peräsuoleen. Mutta näillä mennään. Paljon viisaampia ollaan huomenna, kun näkevät mitä siellä mahassa on vai onko mitään. Sekin ajatus tässä välillä on pyörinyt päässä, et jos ei sieltä löydykkään mitään. Tosin jos jo aiemmassa leikkauksessa siellä jotain endoon viittaavaa oli näkynyt ja kipuja on, ni kai siellä jotain pitäisi olla. No tiedä häntä, huomenna se sit selviää.
Potilashotelli oli todella hyvä kokemus. Aamulla saa nukkua vähän pidempään ja itseasiassa tässä on ollut ihanaa ihan omassa rauhassa olla ja rauhoittua huomiseen leikkaukseen.
Päivittelen sitten tänne jahka tolkuissani olen, että mitä sieltä löytyi ja mitä tehtiin.
Leikkaussuunnittelussa käyty. Jäi aivan mahtava fiilis. Tähän asti kun on saanut todistella itseään naistentautienpolilla. Niin nyt oli ihana sairauden tunteva lääkäri, hän ei yhtään vähätellyt oireitani, vaan aidosti kuunteli minua.
Radikaalista kohdunpoistoon
Naistentautienpolilla minua hoitanut lääkäri totesi viidennen lääkekokeilun päätteeksi, että ei muita vaihtoehtoja kohdallani ole kuin radikaali. Ja tähän itseäni olen nyt muutaman vuoden tsempannut. Leikkaava lääkäri ehdotti, että nyt aluksi vain lähdetään kuitenkin sillä ajatuksella, että kohtu poistetaan. Tietenkin jos siellä jotain hälyyttävää näkyy, niin toimitaan tilanteen mukaan. Itsestäni tämä oli hyvä ajatus sitten kuitenkin. Aluksi olin siis ajatellut, että kaikki vaan kerralla pois, ni jos sillä välttäisi leikkauskierteen johon valitettavan moni endoa sairastava joutuu.
Syy miksi lähdetään alustavasti vain kohdun poistolla liikenteeseen oli se, kun minulle noi lääkkeet on tuonut niin paljon haittavaikutuksia. Ni kokeillaan jättää munasarjat vielä paikoilleen, jotta ei tarvitsisi hormooneja alkaa ottamaan. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Ja tutkimuksen tehtyä lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on pinnallista endoa, että leikkauksessa sitten parhaiten näkee mikä on tilanne. Lääkärille sanoin, että luotan täysin, että hän tekee oikean ratkaisun siinä vaiheessa kun leikkauspöydällä olen ja hän näkee mikä siellä on tilanne. Hän se alan ammattilainen on ja hieman enemmän nähnyt endoa kuin minä.
Nyt on pitkästä aikaa jotenkin niin positiivinen ja luottavainen fiilis! Innolla odotan leikkausta, josko se sitten veisi kivut ja vuodot pois, jos ei ni ompahan yritetty 💛
Nyt vähän alkoi jo jänskättää… Perhoset pörrää mahassa, tai ainakin siltä tuntuu. Huomen aamulla mulla sitten on se gynekologinen magneettikuvaus. Ohjeet tänään jo moneen kertaan lukenut läpi ja soitin jopa sairaalaankin varmistaakseni miten sairaalalla toimitaan nyt poikkeustilan vuoksi ja vähän tarkistin et varmasti aikani on huomenna, etteivät oo unohtaneet ilmoittaa peruutuksesta. Mutta joo, siis tutkimukset on priorisoitu ja tärkeät tutkimukset toteutetaan toistaiseksi.
Kysäisin samalla, et jos menkat alkaa yön aikana mihin soittelen sit ja vastaus oli naisten polille. Hoitaja kyl sanoi et toivottavasti ei peruunnu mun huominen aika, koska sit tutkimus voi venyä pitkällekin. Yhtään kun ei osaa sanoa kauan ja mihin suuntaan tämä korona epidemia menee.
Onneksi mun flunssainen olonikin kerkes helpottaa, ni ei senkään takia tarvinnut perua aikaa. Ajattelin kertoa tänne tutkimukseen valmistautumisesta oman kokemukseni, jos jollekkin on myös tulossa tämä ja kokemus kiinnostaa. Meinaan itse kahlasin netin läpi kokemuksia tutkien ja vinkkejä etsien.
Tosiaan ohjeistuksessa oli hankkia peräruiske joka 2h ennen toimenpidettä käytetään. Kaikenlaista se minäkin lapsettomuushoidoissa, tutkimuksissa ja sektioissa olen kokenut, mut tää taitaa olla ihan uus juttu. No aamulla se sit selviää miten tyhjennyksen kanssa käy.
Olen siis tänään jo kolmen aikaan lopettanut kiinteän ruoan syömisen, kaapissa oli pari nutrilettiä, joten oon vaan pirtelöitä loppupäivän vetänyt. Ihan vaan varuiksi. Ja eipä tuo edes oo ollu vaikeeta.
Luin myös, et villasukat kannattaa ottaa mukaan, mulla on kyllä aina melkein kaikissa sairaalareissuilla anopin kutomat villasukat voimaa antamassa. 💛
Aluksi meinasin ihan itekseni ajella sen nelisenkymmentä kilsaa sinne sairaalalle, mut onneksi netistä luin, et joillekkin oli tutkimuksen jälkeen tullu kipuja. Joten mieheni lähteekin pienemmän lapsemme kanssa kuljettajaksi mukaan. He joutuvat kyl sit autossa tutkimukseni ajan hengailemaan, mutta ei kuulemma haittaa. Tästä tiedän taas miten paljon tuo rakas aviomieheni mua rakastaa. Hän meinaan suunnattomasti vihaa tuota kaupunkia, jossa sairaala on ja varsinkin jos ei ole mitään tiettyä tekemistä hänellä miksi siellä pitäisi käydä. 😍💛 vain siis minun takia, koska voi tulla kipuja…
Mulla on vielä hyvässä muistissa kun olin yksin samaisessa sairaalassa vuonna 2006 munajohtimien aukiolotutkimuksessa. En ole koskaan ollut kovin kipuherkkä ihminen, supistuksetkaan ei tuntuneet kovinkaan pahoilta verrattuna tähän tutkimukseen, jossa siis toinen putkistani oli tukkeessa. Parkkipaikalla sitten kaksi tuntia takapenkillä makasin ja itkin, kun en liikkumaankaan pystynyt, hartia pistos oli jotain niin järkyttävää… silloin kirosin sen aikaisen mieheni alimpaan…. grr… kun ei mukaani lähtenyt.
Joten siis ihan varuiksi kuski mukaan, koska nyt tänään on taas alkanut hieman vihloa tuonne peräsuolen suuntaan. 😔
Mutta tosiaan nyt hetkeksi silmät kiinni ja huomenna jännäämään, onko mulla vielä ahtaanpaikankammoa. Unohdin kokonaan puhelimessa hoitajalle mainita asiasta, mut eiköhän tuo tutkimus onnistu kuitenkin. On multa joskus parikymppisenä kuvattu pää jatkuvien migreenien takia, jotka sit johtuikin hormonaalisesta ehkäisystä.
Sunnuntaina alkoi flunssan oireet ilmetä, erikoinen flunssa silleen, et nokka tukossa ja kuumeinen olo, mutta ei kuumetta… No näillä mennään…
Loppu viikosta olis se magneettikuvaus, jotenki alkanut jännittää se jo. Toivottavasti paranen ennen sitä ja menkat ei ala, muuten joudun siirtämään ajan myöhemmälle. Ja tän koronatilanteen takia en kyl saatua aikaa halua siirtää, koska sit ei tiedä koska sitä pääsee tutkittavaksi…
Voihan se olla että sieltäkin se puhelu tulee ja peruvat ajan, mut pidän sormet ristissä että näin ei käy. 🤞🏻
Nyt vaan kaikki dropit käyttöön, että paranen ja tutkimuksiin pääsen.
Menkkoja ei vieläkään kuulu, ei sillä et olis kova ikävä ollutkaan, mut kuitenkin kp 46, provera olis vissiin ihan oikeasti toiminu muuten hyvin… 😔
No mut näillä mennään, ai niin ihanaa alkanutta endoviikkoa kaikille, aloituskuvankin räppäsin metsälenkillä juuri tätä viikkoa ajatellen, kun kerrankin jotain keltaista löysin. 💛
Ens viikolla pitäis olla magneettikuvaus, vielä eivät ole soittaneet ja peruneet sitä. Vahvasti kyl veikkaan että aika siirtyy vielä tämän koronan takia. Mutta eihän sille mitään sitten voi.
Tässä oli jo yksi kivuton viikko, hyvin pieniä poltteluita vaan, kunnes sitten edellisiltana iski sellainen puolen tunnin kipuaalto, olin vain konttausasennossa ja puuskutin. Yllätyin, että olisin voinut hakea särkylääkettä, mutta en halunnut liikkua ja missään nimessä en juoda mitään. Vasta kun pahin kipuaalto oli ohi jaksoin nousta ja hakea särkylääkettä ja kauratyynyn lämmittää.
Ilmeisesti tuo Provera olisi oikeasti ollut se lääke joka olisi menkat lopettaneet ja näin kivut olisi vähentyneet. Ärsyttää että pääkoppa ei kestä lääkkeitä. Mulla meinaan jäi nyt yhdet menkat väliin proveran myötä. 🙏😊
Kävin omassa kannassa ihmettelemässä verikokeen ja paskakokeen tuloksia. Tai siis olisin käynyt, mutta niitä ei siellä ollut. Joten soitin polille, että miksi niitä ei siellä näy? Lääkäri oli laittanut silleen et jos jokin arvoista ei ole viitearvojen sisäpuolella, niin en näe tuloksia. Hoitaja kertoi, että trombosyytit ovat koholla ja sen takia ei tulokset näy.
Korona hieman jännittää, en oikein ole varma että kuulunko riskiryhmään, minulla kuitenkin on 2-tyypin diabetes. 🤔 Diabeetikot kuuluvat riskiryhmään, mutta kuuluuko 2-tyypin diabeetikot myös 🤔
No toivotaan että korona menee nopeasti ohi ja mahdollisimman moni siitä säilyy hengissä 💛
Näillä aatoksin uuteen päivään, mukavaa päivää sinullekkin! 💛
Tänään tuli kutsu alavatsan magneettitutkimukseen, parin viikon päästä sinne sit. Toivottavasti endoni näkyy siellä, kun olen lukenut et ei välttämättä näy. Mutta jos ensimmäinen tutkiva lääkäri on todennut syväksi endoksi, ni kai siel sit jotain pitäis näkyä…
Vieläkin ihan mietteissäni olen, että onko mulla nyt sit endo vai ei, kun leikkaavat kirurgit ovat pesäkkeet nähneet ja ensimmäinen tutkiva lääkäri oikeidenkin ja tutkimusten perusteella on saman todennut, mutta nyt tää polin lääkäri kielsikin sitten kaikki, koska ei itse sitä omin silmin ole nähnyt…
Omasta kannasta kävin nyt lukemassa tekstin ja sinnekkin diagnoosiksi oli kirjannut tuntemattoman vatsakivun. Onneksi nyt sentään tutkimuksiin pääsin, niin eiköhän sitten olla viisaampia. Ihmetyttää myös, ettö verikokeissa viimeviikolla olin ja ulostenäytteenkin vein, niin niitä tuloksia en kannasta pääse katsomaan. 🤔 Yleensä aina oon jo samana päivänä kannasta saanut omat tulokset lukea, mutta nyt ei niitä löydy sieltä mistään. Hyvin outoa…
Tässä muuten oli jo pari parempaa päivääkin, mutta lähestyvät menkat alkaa jo oireilla… Mutta eiköhän tämä tästä.
Tuli muuten tunne, että se lääkäri kuvitteli mun haluavan kohdun poistoon. Ensimmäinen (aivan ihana) tutkiva lääkäri käski siis vaan varautumaan, kohdun ja osan peräsuolen poistoon. Ja tämä viimekertainen lääkäri selitti kokoajan, et ei ne sun kivut välttämättä helpota vaikka se sun kohtu poistettaiskin jne… olin vaan ite niin lukossa, et en edes tajunnut sanoa siinö tilanteessa, että enhän mä halua kohtuani menettää ellei siellä nyt jotain pesäkkeitä ole ja sitä ei voi säästää…
Luotan ihan täysin leikkaaviin kirurgeihin, he kun näkevät sitten oikeasti sen tilanteen ja varmasti tekevät päätökset potilaan parhaaksi… mun tahtotilani ja toiveeni on vain päästä eroon kivuista ja ikävästä tunteesta…
No mutta eteenpäin mennään 💛
Ai niin, vähän niinku ps. Mulla on ollut nyt taas tosi hyvä olla, kun ei oo tarvinnut lääkkeitä tähän syödä. Siis pääkopan kanssa 😊
Tänään oli naistenpolilla eka lääkärikäynti. Olin valmistautunut papereilla, tulostanut Moonasta oireet, tilannut aiemmat leikkauspaperit sairaalasta ja tadaa, tää käynti olikin henkisesti todella raskas. Paperit oli aika turhat, kyl se lääkäri vähän niitä silmäili, mut yhtä tyhjän kanssa.
Ensin lääkäri aloitti kysymällä, mitä oireita sulla on ollut? No en alkanut luettelemaan kaikkia, vaan ihan siitä kaikkista pahimmasta oireesta kerroin. Sitten hän oli vaan, että ”jaa no empä nyt tiedä. Nouse tutkimus pöydälle ja katsotaan.” Kaikki liikkui kuulemma normaalisti ja oli paikallaan. Kohtu vetäytyi taaksepäin heti kun irroitti kätensä siitä ja sitä vähän ihmetteli. Mutta opiskelijalle siinä esitteli että kaikki näyttää hyvälle. No sitten tämä lääkäri päästi suustaan jotain sellaista mikä veti multa maton alta ja mietin, että ei hitto missä mä oon…
Lääkäri sanoi minulle:” Olen sellainen lääkäri, että en usko kun en omilla silmillä niitä endopesäkkeitä ole nähnyt, joten epäilen että sulla ei endoa ole.” 😱
Tarkisti vielä papereista, että sektiossa oli kolme lääkäriä ollut näkemässä ne mun endopesäkkeet, mut ei hän silti usko et siellä niitä on, kun ei ollut itse näkemässä niitä. 😱
Siis apua, mikä luotto työkavereihin… 😔 No siinä sit yritin todistella kipujani ja olin jo aivan räjähtämispisteessä. 😔 Hormonikierukkaa yritti tyrkyttää, sanoin et kaksi kierukkaa ollut, toinen tuli ite pois ja toinen jouduttiin kipujen vuoksi ottamaan pois. Ja hormoonit saa mun pään aivan sekaisin, sitä en halua enää… No se olis nyt hänen mielestä ollut mulle se pelastus ja käski vielä miettimään asiaa.
Sain sit kuitenkin loppujen lopuksi lähetteen magneettikuvaukseen, ja jotain verikokeita halus kans ottaa (vaikka just pari kk sitten musta niitä otettiin). On kuulemma joku verikoe, mikä kertoo onko endo. (Tätä hieman epäilen itse, koska sittenhän endo olisi helppo diagnosoida) paskanäytteenkin haluaa ja vissiin kolonoskopiaan sit jos näissä ei nyt mitään näy, koska mun pahin kipu on peräsuolen puolella.
Lääkäri myös jäi kiinni, ettei ollut edes lukenut lähettävän lääkärin hyvin kertovaa tekstiä, koska pääsin mainitsemaan, että eikös se lääkäri juuri kirjoittanut sinne että kohdun seinämältä löysi jotain nyppylöitä, joita tämä lääkäri ei nyt löytänyt… Sitten hän alkoi lukemaan, että ”katsos joo niinhän täällä lukeekin, jaa, ai sulla olikin silloin noin kovat kivut, nyt ei näyttänyt sattuvan ollenkaan.” Minä siihen ”Juu ei sattunut, kun nää syödyt lääkkeet kivut lievensivät, mutta sivuvaikutukset vaan on liian hurjat mun pääkopalle..”
Käynti päättyi sit siihen, et soitellaan magneetin jälkeen… lopussa kirjailin ylös ohjeita, sanoin et kirjaan varmuudeksi ylös etten unohda kun ovesta pihalle astun, ni lääkärin kommentti oli, et ”pitäisköhän sun muistikin tutkia?” Olin vaan et heh heh, hitsin hauska läppä, olikohan se edes läppä? 😱
Nii ja sit pohdin siinä ääneen, et kannattaisikohan käydä terapeutin kanssa keskustelemassa, kun tää jotenki tuntuu nyt niin vaikeelta käsitellä tämä asia. Johon lääkäri kysyi, ”et onko sulla oikeasti jotain ongelmia elämässä mistä haluat jutella?” Joo no onhan mulla vaikka mitä vastoinkäymisiä elämässä tapahtunut, mutta empä mä nyt niitäkään hänelle halunnut alkaa todistelemaan, tuskin olisi uskonut, kun ei itse paikalla ole ollut. Joten totesin vaan, ”et ehkä nää ajatukset tästä selviää kun saan noi hormoonit kropasta pois…”
Joo eli se siitä, en tosiaan hakeudu terapeutille. Ja en pidä lippua kovinkaan korkealla laparoskopiaan pääsystä. Opittava vaan elämään kipujen kanssa särkylääkkeillä… Ärsyttää, että itkukin siellä pääsi, näytin hänelle miten ”heikko” olen… 😢
Näihin tunnelmiin on kiva nyt sitten päättää tää päivä, kauniita unia…
Mielialavaihtelut nousi kattoon, sain ihan ihme huutoraivokohtauksia. En enää kestä näitä hormoonikokeiluja. Joten tein päätöksen ja lopetin lääkityksen, olihan mulla siihen lääkärin lupakin, mutta silti se tuntui luovuttamiselta… 😔
Minkä takia mun elimistö taistelee hormooneja vastaan? Miksi mulle ei koskaan oo hormooniehkäisy ja nyt nää hoidot sopineet? Onneksi ens viikolla on polille aika, katsotaan mitä siellä sanovat. Mutta joo, kyllä mä mielummin kärsin vaikka kivuista, kuin menetän läheiseni mielialavaihteluiden takia. Ja siis miksi nää mielialavaihtelut ei vois olla ylipositiivisia, miksi pitää itkeä, huutaa ja raivota? Ja nää ei siis todellakaan kuulu mun normaaliin elämään. Miehen kanssakaan ei olla meidän parisuhteen aikana riidelty ku pari kertaa ja heti sovittu, nää riidatkin sijoittui meidän lapsettomuusajalle. Nyt meillä ok kaikki hyvin, ni miksi mä itken ja räjähdän niin helposti?!? Ois kivempi vaiks et lääkkeet aiheuttais ilonpurskahduksia ja naurukohtauksia, toisaalta sillonkin varmasti katottais pitkään, mut olis sekin pääkopan kannalta parempi. 😂
Pari päivää olin tosiaan ilman Proveraa, mut eilen aamulla iski syyllisyys ja aattelin et jos pienennän vaan sittenkin annosta. Otin aamupalalla yhden pillerin ja tadaa 2h sen jälkeen ystäväni päänsärky tuli takaisin. Ei kyllä kerennyt ikävä häntä kohtaa tulemaan. Sitten toinen asia mitä itsessäni ihmettelen, miksi mulla suuri tarve pärjätä ilman apua?!
Pääsärkyä, joo, niin olishan niitä särkylääkkeitä kaapissa, pakettikin oli kädessä ja sit ajastus, et kyllähän sä tälläsen pikku pääsäryn selätät ilman lääkkeitä. Eli miksi en vaan voi ottaa särkylääkettä kun sattuu? Tyhmä pää, no menihän se sitten ohi ilman lääkettäkin, mut ku tää ei oo eka kerta.
Sama homma oli silloin joskus nuorempana krapulassa, jos päätä särki. ”Itse aiheutettua, kärsi.” Ja ei luonto ei anna periksi ottaa särkylääkettä. Nykyään alkoholin käyttö on vähentynyt reilusti nuoruusvuosien. Silloin tuli otettua kuppia melkein joka viikonloppu. 😱 Nykyään ne kerrat on kahden käden sormissa laskettavissa mitä vuoden aikana tulee juotua alkoholia.
Joops, lähtipä rönsyilemään, ai niin uusi myös ei niin kiva vaiva, yövalvomiset ja painajaiset. Tässä nytkin olen kolmatta tuntia odotellut nukkumattia saapuvaksi, kun painajainen herätti minut. Ja siis ihan pakko kysyä, Muistatteko te unianne? Ja millaisia painajaisia te näätte?
Mun painajaisessa, olin jossain tehtaassa jossa oli paljon huoneita, siellä pahoinpideltiin ja raiskattiin naisia ja mä yritin pelastaa niitä. Verta oli joka puolella… Rikkaat miehet siis maksoi tästä, et ne pääsi pahoinpitelemään porukkaa, sairasta! En tie uskallanko enää nukahtaa… 😔
No mut yritän nyt kuitenkin saada unen päästä kiinni. Kaunita unia… toivottavasti…
Tällä viikolla päälimmäisenä mielessä on ollu miten yhdistää työnteon ja tämän sairauden. Teen työtä luovalla alalla, ja täytyy myöntää, että mun luovuus on kärsinyt lääkkeiden aloituksen jälkeen.
Aivot ei jaksa keksiä uusia ideoita, kun diagnoosi pyörii liikaa mielessä. Fyysisesti pystyn vielä työtäni tekemään, mutta pääkoppa pistää nyt hanttiin. Tuntuu niin toivottomalta…
No jospa tämä menisi pian ohitte, toivon että on vain vaihe. Kevään lähentyminen ja aurinko antaa kyllä voimaa. Selkeästi huomaan, että aurinkoisina päivinä on parempi olla. Vaikuttaako aurinko sinun elämään niin vahvasti?
Alan vaihtokin tulee tulevaisuudessa eteen ja uusi työpaikka tarvitsisi sitten hankkia. Millä alalla pystyisin olemaan töissä endon kanssa? Ja kerronko jo heti haastattelussa endostani? Tuntuisi pomon huijaukselta, jos pimittäisin tiedon sairaudesta, mikä saattaisi vaikuttaa työntekoon… 🤔
Missä on se kristallipallo, jolta kaikkiin kysymyksiin saan vastauksen? 😂
Ps. Kovia kipuja ei ole vieläkään tullut, pääsärkyä vähän, lantiolla ja peräsuolessa välillä polttelee ja vihloo. Mut ei mitään lamaannuttavaa kipua. Voisiko tämä lääkitys sittenkin toimia? Tosin ovulaatio vasta tulossa, että sithän sen näkee, toimiiko tämä lääke.
Pps. Mieheni yllätti minut eilen, olen jotenkin luullut, että häntä ei liiemmin sairauteni kiinnosta. Lohduttaa ja kuuntelee kyllä, mutta ei liiemmin keskustele aiheesta. Eilen sitten kysyin häneltä, että jos joku tuttavistamme kysyy mikä on endometrioosi, niin mitä hän vastaisi? Leukani loksahti auki, sieltä tuli parempi vastaus mitä itsekkään osaisin kertoa, hän oli lukenut sairaudestani netissä ja jopa muisti kaiken vielä. 😱😍 Multa pääsi itku. 😭
Uutta lääkettä melkein viikon syönyt ja olo on aivan mahtava! Turvotus hävinnyt kokonaan, mieli kirkas ja ihan niin paljoa ei väsytäkkään. Nyt siis kokeilussa Provera niminen lääke, sitä otetaan kolme kertaa päivässä. Mahtava fiilis, ihanaa sunnuntaita sinulle!
Ai niin kuvaan valitsin aamiaisesta iloisen appelsiinin, joka aamu puristan tuoreista appelsiineista mehua koko perheelle, vitamiineja tarvii tällee talvella. 💛
Mutta eipä tällä kertaa muuta, halusin vaan tän pitkästä aikaa tän mahtavan tunteen jakaa tänne 💛 painokin on melkein tippunut takaisin siihen mitä se oli ennen lääkekokeilujen aloitusta. So happy!
Enkä tarkoita fyysistä kipua, vaan tällä kertaa henkistä.
Seurailen somessa Hidasta elämää sivustoa, tai olen jo pidemmän aikaa seuraillut. Nyt heillä oli ystävänpäivä tarjouksessa kortit, jotka suorastaan huusi mun luo. Oli pakko tilata nämä itselleni. Ja uskomatonta, mutta tänään mulla on ollut jo huomattavasti parempi olo kuin eilen.
Joidenkin mielestä tuollaiset kortit on ihan huuhaata. Mutta keltä se on pois jos minulle siitä hyvä ja vahvempi olo tulee kun niitä lueskelen 💛 Nää kortit on niin kauniisti toteutettu, ne ihan hivelee mun silmiä. Fontti, kuviot ja värit täydellisiä ja noi tekstit lohduttaa ja antaa selkeästi voimaa. Ihana ystävänpäivälahja itselleni!
Olen tässä päivä päivältä enemmän pohtinut, että jos kohta olisi aika tuttaville kertoa sairaudestani. Toisaalta haluaisin odottaa, kun tuo endometrioosiviikkokin lähenee, jos sitä silloin sitten läväyttäisi omat kortit pöytään. Toisaalta taas mietin, että miksi kellekkään kertoisin, ei ketään oikeasti edes kiinnosta…
Missä vaiheessa sinä kerroit sairaudestasi muille, vai oletko kertonut ollenkaan?
Samalla olen pohtinut miksi kertoisin endostanikaan ”julkisesti”, kun en oo diabeteksestäkään maininnut. Miksi padon kaiken sisälleni? En ymmärrä itseäni. 😂 Eihän tämä minun itseni aiheuttama sairaus kuitenkaan ole… nää kortit vaan mulle jaettiin ja nyt yritän niillä oppia pelaamaan. Mut hei, ei enää yllärijokereita tähän käteen kiitos, mun käsi olis nyt täynnä. 🃏
Ihailen niitä rohkeita, jotka uskaltaa avoimesti kertoa sairaudestaan. Aivan mahtava lohtu on ollut noi kroonisen parisuhteen pariskunta! Heidän podcastjutut saa jopa tän kaiken paskan keskellä nauramaan. 😂 Kiitos teille! 💛
Mutta nyt vaikka siivoamaan, kun kerrankin virtaa riittää!
Eilen tuli sairaalalta täytettäväksi toimenpiteeseen esitietolomake. Siinä kysyttiin sit varmaan niinku ihan kaikki mahdollinen. Ihan ei ulkomuistista kaikkeen pystynyt vastaamaan.
Surullisin kohta oli raskauksien määrä ja synnytykset, raskauksia tosiaan mulla on ollut neljä ja synnytyksiä vain kaksi. 😔 Jouduin vielä pyytämään omat paperini vanhasta sairaalastani missä mut on leikattu teininä. Tai siis ihan mielenkiinnolla odottelen niitä papereita, yhdet paperit jo sain ja niitä lukiessa repesin nauruun kohdassa: ” potilas oli yrittänyt spagathia ja polvi rusahti”. 🙈🤣
Kyl noi lääkärit varmaan kaikkee näkee ja kokee uransa aikana. Ois kyl huvittavaa lukea lääkäreiden kootut tarinat kirjaa 🤣
No mut joo, siis asiaan. Kolmen viikon päästä on aika polilla, yhtään en tiedä mitä siellä tehdään. Mut sen näkee sitten. Olisin halunnut aviomieheni mukaan lääkäriin, mutta emme saa lapsellemme hoitajaa, joten yksin tämäkin tie on kuljettava läpi… 😔
Eilen kävi itelle aika yllättävä tilanne, eräs tuttavani kysyi multa: ”Mitä sulle kuuluu?” Menin ihan hämilleni, mietin päässäni, pitäisikö nyt kertoa? Uskallanko alkaa puhumaan? Pystynkö itkemättä kertomaan kuulumiseni? En jaksanut kuitenkaan valehdella, vaan sanoin, ”No nyt menee vähän huonommin.” Tuntui kuin kivi vierähti sydämeltä, pystyin myöntämään, että kaikki ei oo nyt ok. Mut kyllä tää tästä 👍🏻😊
Tänään välipalaksi join banaanimansikkavaniljapirtelöä ja en tajua miksi en aiemmin oo tuota tehnyt? Ihan hitsin hyvää, pari banaania, pakastimesta viime kesän mansikoita, vaniljajogurttia ja rasvatonta maitoa. Tätä täytyy saada lisää, harmi vaan, että pakastimesta loppui mansikat. Täytyy käydä kaupassa tutkimassa löytyiskö kotimaisia mansikoita pakastealtaasta. Millainen on sun sokeriton herkkupirtelö? Reseptejä ja suosituksia kaipailisin 😍
Lääkäri soitti eilen ja nyt vaihtuu jo kolmas lääke kokeiluun. Haittavaikutukset on niin pahat näissä kahdessa aiemmassa ollu et toivotaan, että tää kolmas nyt auttais. Samalla laitettiin lähete eteenpäin kohti leikkausta, ensin on kuitenkin käytävä magneettikuvauksissa ja mitähän lie kaikkia tutkimuksia on tulossa.
Kiva, että asia etenee. Mut samalla mietin onko leikkaus tarpeellinen. Sellaisia pahoja kipuja ei nyt ole alapäässä ollut. Mut katsotaan nyt mitä tutkimukset sanovat. Eihän tän sairauden kanssa eläminen mitään hirmu kivaa ole, et toisaalta jos pääsis tuosta peräsuolen tuntemuksista eroon, ni olishan se mukavampaa. Mutta katsotaan nyt miten asiat etenee.
Koen syyllisyyttä omasta hoitopolustani. Toiset endottaret ovat joutuneet useampia vuosia taistelemaan diagnoosistaan, kärsimään kivuistaan ja välttämättä silti eivät hoitoa tai apua ole saaneet.
Oma endopolkuni alkoi vahingossa sektion yhteydessä, kipuja en tietääkseni ole kärsinyt ennen diagnoosiani. Tai näin luulin. Nyt kun jälkikäteen teinivuosiani pohdin, minulta on umppari leikattu vähän niinku mutu-tuntumalla. Pari kertaa kovissa kivuissa sairaalaan teininä jouduin, ekalla kerralla syy oli tuntematon vatsakipu ja toisella kerralla päättivät leikata umpparin, vaikka se ei nyt ehkä ollutkaan tulehtunut, mutta eivät keksineet muuta syytä vatsakivuille. Tosin leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi et oli siel ehkä pieni tulehdus, et hyvä et tuli nyt leikattua pois. Jälkikäteen mietin, oliko siellä kuitenkin ystäväni Endo joka nosteli päätään. No mistä näistä voi tietää…
No nyt kuitenkin ystäväni Endo on herännyt taas. Eli eipä nämäkään lääkkeet auttaneet minua. Tossa oli pari päivää sellainen tuntemus, et olis ihan vaan tehnyt mieli repiä peräsuoli irti, kipuja ei niinkään ollut, mutta sanotaanko näin, että hyvin tietoinen olen peräsuoleni sijainnista. Että terveisiä perseestä 😂 Maanantaina lääkäri soittaa ja sitten ollaan taas viisaampia miten edetään. Mutta viime puhelu päättyi siihen, että todettiin seuraavaksi leikkaukseen sitten suuntaavamme nokkamme. Joka onkin sitten jo aivan oma jännityksen aiheensa…
Mutta tosiaan koen vääryyttä heitä kohtaan jotka ovat joutuneet taistelemaan diagnoosinsa puolesta, saaneet huonoa kohtelua lääkärikäynneillä. Ja mulle vaan ilmoitetaan sivulauseessa, et hei sulla on sit tällänen endo, eikä siitä sen enempää…
Olen yrittänyt lukea Oma kannasta lääkärin kirjoituksia, ihan en vieläkään kaikkea ole sisäistänyt, jokin A:lla alkava sanakin mainittiin, en tie sit liittyykö se siellä kohdussa kasvaviin pesäkkeisiin, mut ehkä nää jutut aukee mulle myöhemmin paremmin. Maanantaina ainakin taas vähän viisaampana eteenpäin.
Muurahaisen elämää 