Jospa päivittelisi kuulumisia tänne taas. Leikkauksesta on nyt kohta pari kuukautta. Ja pakko sanoa, että oli kyllä ihan paras päätös lähteä siihen!
Toipuminen on mennyt tosi hyvin, aluksi lenkkeilin paljon, kun ei muuta oikein saanut tehdä. Leikkauksesta aiheutuneita kipuja ei oo ollut. Täysin kivuttomaksi ei kuitenkaan toimenpide minua jättänyt. Edelleen vahvasti polttelee ovulaation aikaan, mutta se ei haittaa. Vain yhtenä päivänä kuukaudessa, eikä edes kauaa kestä. Edes särkylääkettä ei tartte! Viimeksi olin menossa nukkumaan, kun polttelu alkoi. Hetken mietin, et mitä hittoa tää on, kunnes tajusin, et hei mähän ovuloin vielä.
Elämää ilman menkkoja
No kohdunpoisto tietenkin vei myös menkat pois. Ja tää on ollut ihan todella suuri helpotus elämässäni! Ei tartte enää taistella niagaraa vastaan ja kärsiä kivuista! Pääkoppa ei ihan kyllä ajantasalla asian kanssa vielä ole. Vieläkin repussa siteet varuiks on kulkenut. Vasta eilen otin pois yhdestä työlaukusta. Empä mä enää niitä tarvii. Mut vähän väliä jostain siteitä vastaan tulee, kun niitä ennen piti varuiksi olla joka paikkaan pakattu mukaan, kun koskaan ei voinu tietää missä tulvii yli.
Leikkauksen jälkeenkin vuoti vain tosia vähän, muutaman päivän piti sidettä käyttää, kun tippa tai pari siihen tuli.
Näin jälkikäteen, ihan turhaan leikkausta jänskäsin, kaikki mennyt tosi hyvin ja elämä hymyilee! 💛
Nyt se on sitten ohi. Kohtu ja munajohtimet poistettiin. Leikkaava lääkäri olikin sairaustapauksen takia vaihtunut. Tosin tätä mulle ei sairaalassa muistettu kertoa, mutta kuulin toiselta potilaalta.
No sitten se tärkein, mitä sieltä oikein löytyi. Kohtu oli adenomyoottinen ja painoi kaksi kertaa normi kohdun verran. Lisäksi löytyi yksi pieni myooma. Virtsarakko oli tiukasti kiinni kohdussa. Aktiivista endoa ei näkynyt muualla. Lääkäri sanoi, että voi olla että noi lääkkeet on rauhoittaneet endoa, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.
Heräämössä ensimmäinen asia mitä muistan, oli se kun selitin hoitajalle, että näin hyvää unta. Harmi vaan että en enää muista mitä. Leikkauksen aikana mulla oli nenästä vuotanut verta ja sitä hoitaja korvasta ja kaulasta putsasi. Hän luuli että korvasta olisi vuotanut. Vasta osastolla huomasin että nenästä se veri oli tullut. Heräämöstä mut sitten siirrettiin osastolle, heti kun sinne saatiin tarpeeksi henkilökuntaa. Jouduin hetken aikaa odottelemaan. Mut mulle se nyt oli ihan sama missä sen sängyn kanssa makailen.
Osastolla oli ihana hoitaja vastassa ja kovasti autteli minua. Heti halusin vessaan, koska oli vessahätä ja itse pystyinkin sinne kävelemään. Kipuja en tuntenut ollenkaan. Mutta kävelyvauhti ei päätä huimannut. 😁 hoitaja sanoikin, että saan jatkossakin käydä yksin vessassa jos siltä tuntuu, kun noin hyvin pystyn jo liikkumaan.
Jossain vaiheessa iski hartiapistos, se oli kamala ja ei meinannut millään helpottaa. Tähän sain kylmäpakkauksen hartiaan ja muistin lukeneeni, että kannattaa yläkroppa pitää matalammalla kuin alakroppa, ni ilma poistuu suolistoa pitkin nopeammin. Jos olin pystyssä, röyhtäilin ihan hirveästi ja hartiapistos tuli aikalailla heti. Robottiavusteisessa leikkauksessa laitetaan normaalia enemmän ilmaa mahaan, jotta saadaan mahdollisimman hyvä näkyvyys. Ja sen poistuminen kestää sitten kauemmin, koska sitä ilmaa vaan on enempi ja kaikkea ei saada poistettua leikkaussalissa.
Ruoka ei maistunut kun vasta illalla monen tunnin päästä leikkauksesta. Ja ruokana oli Lihapullia ja pottumuussia, aivan ihana annos! Pelkäsin et jotain erikoisuuksia tarjoillaan, mutta ihan perinteistä kotiruokaa lämmitettiin. Kyllä maistui!
Muutenkin oli todella hyvät ruoat sairaalassa. Ja aivan ihana väli-/iltapala linjasto kaikkine erikoiskahvikoneineen! Kyllä tuli herkuteltua!
Vatsaa en saanut sairaalassa toimimaan, pegorionia otin sitten ennen kotiinlähtöä ja automatkalla olikin sitten pysähdyttävä vessaan. Kivut oli jotain aivan käsittämättömän kovat, mut helpotti kun vessaan pääsi.
Ennen kotiinlähtöä leikkaava lääkäri tuli vielä moikkaamaan ja kertomaan löydöksistä. Jäi tosi hyvä ja välittävä fiilis. Yökköjen kanssa kun juttelin, ni kuulemma harvemmin lääkäri enää sinne osastolle tulee käymään, oltiin vissiin sitten spessutapauksia naapuri potilaan kanssa, kun hän kävi juttusilla.
Jälkivuotoa ei tullut lähes ollenkaan. Eka pari päivää tippa vessanpönttöön ja nyt 3 päivää leikkauksesta ei enää mitään. Saas nähä alkaako vuoto vielä kuitenkin, sekin mahdollisuus vielä on. Viisi haava vatsassa nyt on ja hienosti nekin on alkanut parantua.
Mutta siis adenomyoosi sitten tällä hetkellä kropassa oli ja se myooma. Ne on nyt poistettu ja tässä opetellaan elämään ilman kohtua nyt sit. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin. 😊
Toivotaan, että tarinani näiden kipujen osalta päättyi tähän. Tosin munasarjat mulla vielä tallessa on, voihan se olla, että se endometrioosi villiintyy vielä muuallakin. Mut toistaiseksi kaikki hyvin, nautitaan siitä nyt. 💛
Ja siis helpottavaa oli, että syy kivuille ja runsaille menkoille löytyi, en ollut kuvitellut mitään ja sektiossa leikkaava lääkäri näki ihan oikein. 👍🏼
Nyt se on jo aika lähellä, meinaan huomen aamulla mut sitten leikataan.
Meiltä on leikkaavaan sairaalaan niin pitkä matka, että tälleen edeltävänä päivänä potilashotelliin tulin yöksi ja tästä sitten aamulla taksilla sairaalaan. Olen tässä just nukkumaan käymässä, mut aattelin hieman ennen leikkausta fiiliksiä kirjata ylös.
Aika levollisin mielin huomista kohti tässä mennään. Oma arki ollut niin kiireistä, ettei paljoa leikkausta oo kerennyt miettimään. Kivutkin kävi tossa pari päivää sitten vielä olemassa olostaan muistuttamassa mua. Juu ihan oikean päätöksen tein. Viime menkatkin oli niin ärsyttävät, että kiitos ihan valmis olen leikkaukseen.
Kannasta suunnitelmaa luin, alustavasti lähdetään poistamaan kohtu ja munajohtimet. Oli kirjannut sinne, että ei epäile syvää endoa mulla. Vaikka kivut mulla pääasiassa vihloo sinne peräsuoleen. Mutta näillä mennään. Paljon viisaampia ollaan huomenna, kun näkevät mitä siellä mahassa on vai onko mitään. Sekin ajatus tässä välillä on pyörinyt päässä, et jos ei sieltä löydykkään mitään. Tosin jos jo aiemmassa leikkauksessa siellä jotain endoon viittaavaa oli näkynyt ja kipuja on, ni kai siellä jotain pitäisi olla. No tiedä häntä, huomenna se sit selviää.
Potilashotelli oli todella hyvä kokemus. Aamulla saa nukkua vähän pidempään ja itseasiassa tässä on ollut ihanaa ihan omassa rauhassa olla ja rauhoittua huomiseen leikkaukseen.
Päivittelen sitten tänne jahka tolkuissani olen, että mitä sieltä löytyi ja mitä tehtiin.
Nyt sain tietää leikkauspäivän. Paljon järjestelyjä tiedossa ja saikkuun valmistautumista. Verikokeissa ja sydänfilmissä täytyy vielä ennen leikkausta käydä. Sairaalahotelli varata jne jne.
Vähän on jännittynyt fiilis tulevasta, mut eiköhän se siitä. Itse oon siitä vähän typerä, kun etsin etukäteen tietoja muiden kokemuksia leikkauksesta. Se ehkä lisää hieman jännitystä, kun kaikilla ei leikkaukset ole täysin onnistuneita ja sit sitä alkaa väkisinkin miettiä, et mitäs jos siinä jotain tapahtuu. Toisaalta eipä sille sitten mitään voi. Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä mitä täällä maanpäällä olen saanut olla.
Täytyy vielä vähän etsiskellä netistä tietoa miten palautua mahdollisimman nopeasti leikkauksesta normikuntoon? Kuitenkin liikaa rehkimättä, ettei mikää repeä. Seksitauko kyllä hirvittää aikalailla. 2kk on pitkä aika olla ilman ja varsinkin kun kesä tulee.. 😱 mut ehkä sitä siitäkin selviää 😊
Leikkaussuunnittelussa käyty. Jäi aivan mahtava fiilis. Tähän asti kun on saanut todistella itseään naistentautienpolilla. Niin nyt oli ihana sairauden tunteva lääkäri, hän ei yhtään vähätellyt oireitani, vaan aidosti kuunteli minua.
Radikaalista kohdunpoistoon
Naistentautienpolilla minua hoitanut lääkäri totesi viidennen lääkekokeilun päätteeksi, että ei muita vaihtoehtoja kohdallani ole kuin radikaali. Ja tähän itseäni olen nyt muutaman vuoden tsempannut. Leikkaava lääkäri ehdotti, että nyt aluksi vain lähdetään kuitenkin sillä ajatuksella, että kohtu poistetaan. Tietenkin jos siellä jotain hälyyttävää näkyy, niin toimitaan tilanteen mukaan. Itsestäni tämä oli hyvä ajatus sitten kuitenkin. Aluksi olin siis ajatellut, että kaikki vaan kerralla pois, ni jos sillä välttäisi leikkauskierteen johon valitettavan moni endoa sairastava joutuu.
Syy miksi lähdetään alustavasti vain kohdun poistolla liikenteeseen oli se, kun minulle noi lääkkeet on tuonut niin paljon haittavaikutuksia. Ni kokeillaan jättää munasarjat vielä paikoilleen, jotta ei tarvitsisi hormooneja alkaa ottamaan. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Ja tutkimuksen tehtyä lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on pinnallista endoa, että leikkauksessa sitten parhaiten näkee mikä on tilanne. Lääkärille sanoin, että luotan täysin, että hän tekee oikean ratkaisun siinä vaiheessa kun leikkauspöydällä olen ja hän näkee mikä siellä on tilanne. Hän se alan ammattilainen on ja hieman enemmän nähnyt endoa kuin minä.
Nyt on pitkästä aikaa jotenkin niin positiivinen ja luottavainen fiilis! Innolla odotan leikkausta, josko se sitten veisi kivut ja vuodot pois, jos ei ni ompahan yritetty 💛
Tietoisesti en päivittänyt blogia pieneen aikaan. Elättelin toiveita, poissa silmistä poissa mielestä. Tai ehkä poissa mielestä, poissa kokonaan…
No päivitetääs tilanne: Slinda oli ihan kiva kokeilu ja aluksi näytti, että toimii, mutta sitten ei kuitenkaan toiminutkaan. Eli se on nyt lopetettu.
Hoitava lääkärini olikin lopettanut työnsä ja minulle vaihtui uusi lääkäri, joka laittoi lähetteen leikkaukseen. Eli leikkausta tässä nyt sit kauhun sekaisin tuntein odotellaan. Mitä lähtee? Vai lähteekö mitään? Leikkaava lääkäri on ainakin kokenut endolääkäri, joten silleen luottavaisin mielin lähden matkaan. Mut entä jos sieltä ei löydykään mitään ja olen tuhlannut lääkärien aikaa vaan? 😔
Ja haluanko radikaalin, mitä jos vaihdevuosioireet vie haluni kokonaan ja kuivun rusinaksi? Sitä vaivaa oli jo Slindan kanssa. Ja se ei tuntunut kivalle.
Ens kuussa mulla olis sitten se kolonoskopia ja siitä pari päivää sen jälkeen leikkaavan lääkärin tapaaminen. Mitähän siellä keskustellaan? Yritin netistä jo etsiä tietoa, mutta ei sellaista löytynyt.
No ei auta kun eteenpäin mennä ja katsoa mitä tapahtuu. 💛
Eilen tuli sairaalalta täytettäväksi toimenpiteeseen esitietolomake. Siinä kysyttiin sit varmaan niinku ihan kaikki mahdollinen. Ihan ei ulkomuistista kaikkeen pystynyt vastaamaan.
Surullisin kohta oli raskauksien määrä ja synnytykset, raskauksia tosiaan mulla on ollut neljä ja synnytyksiä vain kaksi. 😔 Jouduin vielä pyytämään omat paperini vanhasta sairaalastani missä mut on leikattu teininä. Tai siis ihan mielenkiinnolla odottelen niitä papereita, yhdet paperit jo sain ja niitä lukiessa repesin nauruun kohdassa: ” potilas oli yrittänyt spagathia ja polvi rusahti”. 🙈🤣
Kyl noi lääkärit varmaan kaikkee näkee ja kokee uransa aikana. Ois kyl huvittavaa lukea lääkäreiden kootut tarinat kirjaa 🤣
No mut joo, siis asiaan. Kolmen viikon päästä on aika polilla, yhtään en tiedä mitä siellä tehdään. Mut sen näkee sitten. Olisin halunnut aviomieheni mukaan lääkäriin, mutta emme saa lapsellemme hoitajaa, joten yksin tämäkin tie on kuljettava läpi… 😔
Eilen kävi itelle aika yllättävä tilanne, eräs tuttavani kysyi multa: ”Mitä sulle kuuluu?” Menin ihan hämilleni, mietin päässäni, pitäisikö nyt kertoa? Uskallanko alkaa puhumaan? Pystynkö itkemättä kertomaan kuulumiseni? En jaksanut kuitenkaan valehdella, vaan sanoin, ”No nyt menee vähän huonommin.” Tuntui kuin kivi vierähti sydämeltä, pystyin myöntämään, että kaikki ei oo nyt ok. Mut kyllä tää tästä 👍🏻😊
Tänään välipalaksi join banaanimansikkavaniljapirtelöä ja en tajua miksi en aiemmin oo tuota tehnyt? Ihan hitsin hyvää, pari banaania, pakastimesta viime kesän mansikoita, vaniljajogurttia ja rasvatonta maitoa. Tätä täytyy saada lisää, harmi vaan, että pakastimesta loppui mansikat. Täytyy käydä kaupassa tutkimassa löytyiskö kotimaisia mansikoita pakastealtaasta. Millainen on sun sokeriton herkkupirtelö? Reseptejä ja suosituksia kaipailisin 😍
Lääkäri soitti eilen ja nyt vaihtuu jo kolmas lääke kokeiluun. Haittavaikutukset on niin pahat näissä kahdessa aiemmassa ollu et toivotaan, että tää kolmas nyt auttais. Samalla laitettiin lähete eteenpäin kohti leikkausta, ensin on kuitenkin käytävä magneettikuvauksissa ja mitähän lie kaikkia tutkimuksia on tulossa.
Kiva, että asia etenee. Mut samalla mietin onko leikkaus tarpeellinen. Sellaisia pahoja kipuja ei nyt ole alapäässä ollut. Mut katsotaan nyt mitä tutkimukset sanovat. Eihän tän sairauden kanssa eläminen mitään hirmu kivaa ole, et toisaalta jos pääsis tuosta peräsuolen tuntemuksista eroon, ni olishan se mukavampaa. Mutta katsotaan nyt miten asiat etenee.
Muurahaisen elämää 